KKO:1992:13
- Asiasanat
- Omistuksenpidätys, Saantosuoja
- Tapausvuosi
- 1992
- Antopäivä
- Diaarinumero
- S90/392
- Taltio
- 366
- Esittelypäivä
Autoliikkeen A myydessä autoliikkeelle B käytettyjä autoja edelleenmyyntiä varten kauppasopimuksessa oli omistuksenpidätysehto ja kielto myydä autoja edelleen ennen kutakin autoa vastaavan kauppahinnan osan maksamista A:lle. Kun B tästä huolimatta oli myynyt yhden autoista N:lle ennen autoa vastaavan kauppahinnan osan maksamista A:lle, B oli rikkonut sen ja A:n välistä sopimusta.
Ään.
N:llä, joka oli ostanut käytetyn auton B:n autoliikkeestä, ei ollut ollut velvollisuutta tarkastaa rekisteriotteen merkintää auton omistajasta eikä vaatia nähtäväkseen sellaisia luovutuskirjoja, joiden mukaan auton omistusoikeus olisi siirtynyt B:lle. N oli siten auton ostaessaan ollut vilpittömässä mielessä eikä ollut velvollinen luovuttamaan autoa A:lle.
Ks. KKO:1994:29
ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA
Osakeyhtiö A:n kanne Kuopion raastuvanoikeudessa
Osakeyhtiö A on N:lle ja osakeyhtiö B:lle tiedoksi toimitettujen haasteiden nojalla lausunut, että osakeyhtiö A oli 22.12.1986 myynyt seitsemän henkilöautoa osakeyhtiö B:lle. Kokonaiskauppahinta oli 226.000, oikeastaan 266.000 markkaa. Autot oli myyty ehdoin, että omistusoikeus autoon siirtyi vasta, kun sen kauppahinta osakeyhtiö A:lle oli kokonaan maksettu, ja että osakeyhtiö B:llä ei ollut oikeutta myydä autoa tai luovuttaa sen hallintaa ennen kuin kauppahinta oli kokonaisuudessaan maksettu. Osakeyhtiö B oli sopimuksen vastaisesti ennen kauppahinnan maksamista kokonaisuudessaan myynyt autoista BMV 520 -merkkisen henkilöauton HOK-117 N:lle. Näin menetellessään osakeyhtiö B oli olennaisesti rikkonut kaupan ehtoja. N:llä oli ollut kaupantekohetkellä mahdollisuus tutustua autoon liittyviin asiakirjoihin. Tuolloin N olisi voinut havaita auton rekisteriotteesta, että siihen merkittynä omistajana ja N:n saamassa luovutustodistuksessa myyjänä ja auton omistajana olivat eri henkilöt. Koska N oli laiminlyönyt tämän selonottovelvollisuutensa, hän ei ollut voinut saada vilpittömän mielen suojaa saannolleen eikä ollut oikeutettu pitämään autoa hallussaan. Osakeyhtiö A on sen vuoksi vaatinut, että osakeyhtiö B:n ja osakeyhtiö A:n välinen autokauppa julistetaan purkautuneeksi auton HOK-117 osalta, N:n saanto osakeyhtiö A:han nähden julistetaan tehottomaksi, auton omistusoikeuden vahvistetaan kuuluvan osakeyhtiö A:lle ja N velvoitetaan luovuttamaan auto yhtiölle. Lisäksi osakeyhtiö A on vaatinut, että N velvoitetaan korvaamaan sille auton arvonalennus 30.000 markkaa 16 prosentin korkoineen haastepäivästä 3.7.1987 lukien sekä N ja osakeyhtiö B velvoitetaan korvaamaan osakeyhtiö A:n oikeudenkäyntikulut 16 prosentin korkoineen.
N:n ja osakeyhtiö B:n vastaukset
N on vastustanut kannetta ja pyytänyt, että osakeyhtiö A velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkoineen. Osakeyhtiö B on kanteen johdosta lausunut, ettei se ollut rikkonut sopimusta, koska auto oli hankittu myytäväksi ja aikaisemman käytännön mukaisesti osakeyhtiö B:llä oli ollut oikeus myydä se ennen kauppahinnan maksamista.
Kuopion raastuvanoikeuden päätös 12.2.1988
Raastuvanoikeus on katsonut selvitetyksi, että osakeyhtiö A oli 22.12.1986 allekirjoitetulla kauppasopimuksella myynyt osakeyhtiö B:lle seitsemän käytettyä henkilöautoa, niiden joukossa BMW 520 -merkkisen henkilöauton HOK-117, 266.000 markan kauppahinnasta ja muun muassa ehdoin, että kauppahinnasta oli maksettava 15.1.1987 136.000 markkaa ja 15.2.1987 130.000 markkaa, että omistusoikeus siirtyi, kun kauppahinta oli kokonaisuudessaan maksettu, ja ettei ostajalla ollut oikeutta myydä autoja tai luovuttaa niiden hallintaa ennen kuin kauppahinta oli kokonaisuudessaan maksettu. Osakeyhtiö B oli 27.3.1987 tehdyllä kauppasopimuksella, suorittamatta edellä mainitun auton kauppahintaa kokonaisuudessaan osakeyhtiö A:lle, myynyt ja luovuttanut auton täydellä omistusoikeudella X -nimisen toiminimen omistajalle N:lle. Jutussa esitetyn selvityksen mukaan osakeyhtiö A oli tarkoittanut myydä auton osakeyhtiö B:lle jälleenmyytäväksi eivätkä edellä kerrotut osakeyhtiö A:n ja osakeyhtiö B:n väliseen sopimukseen otetut ehdot, kun ei ollut väitettykään, että N auton ostaessaan olisi ollut ehdoista tietoinen, olleet sitoneet N:ä, joka vilpittömässä mielessä oli saanut auton hallintaansa. N:llä ei myöskään voitu katsoa olleen erityistä selonottovelvollisuutta auton omistajasta autoa autoja myyvästä liikkeestä ostaessaan.
Sen vuoksi raastuvanoikeus on hylännyt osakeyhtiö A:n kanteet ja velvoittanut sen suorittamaan N:lle korvausta oikeudenkäyntikuluista 18.000 markkaa 16 prosentin korkoineen 12.2.1988 lukien.
Itä-Suomen hovioikeuden tuomio 30.1.1990
Hovioikeus, jonka tutkittavaksi osakeyhtiö A on valittamalla saattanut jutun, on jättänyt asian raastuvanoikeuden päätöksen varaan ja velvoittanut osakeyhtiö A:n suorittamaan N:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista hovioikeudessa 1.000 markkaa 16 prosentin korkoineen hovioikeuden tuomion antopäivästä.
MUUTOKSENHAKU KORKEIMMASSA OIKEUDESSA
Osakeyhtiö A:lle on myönnetty valituslupa 25.10.1990.
Valituksessaan yhtiö on vaatinut, että sen kanne hyväksytään sekä että N ja osakeyhtiö B velvoitetaan korvaamaan sillä kaikissa oikeusasteissa olleet oikeudenkäyntikulut korkoineen.
N on antanut häneltä valituksen johdosta pyydetyn vastauksen sekä vaatinut valituksen hylkäämistä ja vastauskulujensa korvaamista korkoineen.
Osakeyhtiö B ei ole käyttänyt sille varattua tilaisuutta vastauksen antamiseen.
KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 5.2.1992
Perustelut
Osakeyhtiö A:n ja osakeyhtiö B:n välisen 22.12.1986 tehdyn kauppasopimuksen mukaan myytyjen autojen omistusoikeus siirtyi osakeyhtiö B:lle vasta, kun kauppahinta oli kokonaisuudessaan maksettu, eikä osakeyhtiö B:llä ollut oikeutta myydä autoa tai luovuttaa sen hallintaa ennen kuin kauppahinta oli kokonaisuudessaan maksettu. Asiassa esitetystä selvityksestä ilmenee, että osapuolet olivat tällä ehdolla tarkoittaneet, että kunkin auton omistusoikeus siirtyi ja se oli myytävissä ja luovutettavissa edelleen, kun sitä vastaava kauppahinnan osa oli maksettu. Jutussa ei ole näytetty, että osakeyhtiö B:llä tästä kirjallisesta sopimusehdosta huolimatta olisi ollut oikeus myydä nyt kysymyksessä oleva auto edelleen ennen sitä vastaavan kauppahinnan osan maksamista osakeyhtiö A:lle. Myydessään auton N:lle osakeyhtiö B on siten rikkonut sen ja osakeyhtiö A:n välistä sopimusta.
Osakeyhtiö B:n myydessä 27.3.1987 auton N:lle tälle on annettu luovutuskirjan lisäksi vain auton rekisteriote, jonka mukaan auton omistaja oli muu kuin osakeyhtiö B. Ostaessaan käytetyn auton autoliikkeestä N:llä ei kuitenkaan ole ollut velvollisuutta tarkastaa auton rekisteriotteen merkintää auton omistajasta eikä vaatia nähtäväkseen sellaisia luovutuskirjoja, joiden perusteella auton omistusoikeus olisi siirtynyt autoliikkeelle. N on siten auton ostaessaan ollut vilpittömässä mielessä eikä ole velvollinen luovuttamaan autoa osakeyhtiö A:lle.
Tuomiolauselma
Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta. Osakeyhtiö A velvoitetaan suorittamaan N:lle korvaukseksi vastauskuluista 1.100 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä.
Eri mieltä olevan jäsenen lausunto
Oikeusneuvos Raulos:
Perustelut
Osakeyhtiö A:n ja osakeyhtiö B:n välillä 22.12.1986 allekirjoitetun kauppakirjan ehtojen mukaan omistusoikeus muun muassa nyt kysymyksessä olevaan henkilöautoon siirtyi ostajalle, kun kauppahinta oli sen osalta kokonaisuudessaan maksettu, mitä ennen ostajalla ei ollut oikeutta myydä autoa tai luovuttaa sen hallintaa. Omistuksenpidätysehto sitä selventävine ja tehostavine luovutuskieltoineen on lähtökohtaisesti tehokas sekä sopijapuolten välillä että suhteessa kolmanteen. Asiassa ei ole ilmennyt seikkoja, joiden nojalla olisi pääteltävissä, että osakeyhtiö A olisi kauppakirjan nimenomaisesta ehdosta huolimatta tarkoittanut myöntää osakeyhtiö B:lle oikeuden jälleenmyydä auto jo ennen sen kauppahinnan suorittamista. Yhtiöiden välillä 22.12.1986 tehty kauppakirja sitoo osapuolia heidän velvoittautumisensa mukaisesti. Osakeyhtiö B:llä ei siten ole ollut oikeutta 27.3.1987, jolloin auton hinta edelleen oli maksamatta, myydä sitä N:lle. Auton myydessään osakeyhtiö B on rikkonut sen ja osakeyhtiö A:n välistä sopimusta.
N:n velvollisuuksiin on ennen kaupan tekemistä kuulunut varmistaa, että myyjällä on ollut oikeus määrätä autosta. Muun muassa siitä syystä, että moottoriajoneuvojen kaupassa sovelletaan yleisesti omistuksenpidätysehtoa, pelkästään se seikka, että myyjällä on ajoneuvon hallinta, ei riitä selvittämään myyjän oikeutta. Moottorikäyttöisistä ajoneuvoista pidetään ajoneuvorekisteriä muun muassa juuri ajoneuvoja koskevien omistussuhteiden selvittämiseksi. N on voinut kaupantekotilaisuudessa tutkia autoa seurannutta rekisteriotetta. Sen mukaan auton omistaja oli muu kuin auton sen omistajana myynyt osakeyhtiö B.
Näissä oloissa N:llä ei ole ollut perusteltua aihetta olettaa, että osakeyhtiö B oli oikeutettu omistajana määräämään autosta. Koska N ei ole ollut vilpittömässä mielessä, hänen on lunastuksetta luovutettava kysymyksessä oleva auto osakeyhtiö A:lle.
Kun irtainta omaisuutta on saannonmoitekanteen johdosta palautettava sen oikealle omistajalle, palauttava osapuoli on myös velvollinen suorittamaan korvausta, mikäli omaisuuden arvo on hänen saantonsa jälkeen merkittävästi alentunut kulumisen tai vahingoittumisen vuoksi. Kun N, jolta yksin korvausta on vaadittu, on joka tapauksessa velvollinen lunastuksetta luovuttamaan ostamansa auton, katson, että korvausseuraamuksen tuomitsemista luovutusvelvollisuuden lisäksi olisi tässä tapauksessa pidettävä N:n kannalta kohtuuttomana oikeusseuraamuksena.
Tuomiolauselma
Kumoan hovioikeuden tuomion ja raastuvanoikeuden päätöksen ja vapautan osakeyhtiö A:n alempien oikeuksien tuomitsemasta oikeudenkäyntikulujen korvausvelvollisuudesta. Julistan osakeyhtiö A:n ja osakeyhtiö B:n 22.12.1986 tekemän kysymyksessä olevaa BMW 520 merkkistä henkilöautoa HOK-117 koskeneen kaupan puretuksi ja velvoitan N:n lunastuksetta luovuttamaan auton osakeyhtiö A:lle. Hylkään osakeyhtiö A:n palautettavan auton arvon alennuksen perusteella N:ään kohdistaman korvausvaatimuksen. Lisäksi hylkään osakeyhtiö A:n oikeudenkäyntikuluvaatimuksen alempien oikeuksien osalta, mutta velvoitan N:n ja osakeyhtiö B:n yhteisvastuullisesti suorittamaan osakeyhtiö A:lle korvaukseksi oikeudenkäyntikuluista Korkeimmassa oikeudessa 3.000 markkaa 16 prosentin korkoineen Korkeimman oikeuden tuomion antopäivästä.
Ratkaisuun osallistuneet: oikeusneuvokset Salervo, Takala, Linholm, Huopaniemi ja Raulos (eri mieltä)